Sinun parastasi ajatellen

”Poissa silmistä, poissa mielestä” kuuluu tunnettu fraasi, jota viimeksi sovellettiin uudistettuun tupakkalakiin. Kohuttuun lakipykälään yhtään sen enempää paneutumatta pysähdytään miettimään nykypäiväisen yhteiskunnan toimintatapaa, jossa kuvitellaan, että ongelmat poistuvat sulkemalla ne mielestä tarkkojen säännösten ja lakipykälien avulla.

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma alkaa hiljalleen saada realistisia sävyjä, kun kaikki pyritään systematisoimaan puolestamme. Jopa ajattelumme. Matti Meikäläisen elämästä tehdään yksinkertaista ohjenuorien noudattamista, että hän voisi rakentaa tulevaisuutensa turvallisesti tuon lintukodoksikin kutsutun kliinisen kasvuympäristön varaan. Varaa virheisiin ei ole, eikä sitä jätetä. Ihmiskunnan seuraavaksi askeleeksi on asetettu virheitä kaihtava yli-ihminen, joka normien ja lakien varassa rakentaa pahuudesta vapaan maailman.

Ei. Kyseessä on piilosensuurin täysin uusi taso. Se tehdään jo niin hyvin, että harva tulee ajatelleeksi ja vielä harvempi uskaltaa ajatella. Saattaahan liika itsenäinen ajattelu johtaa jopa hulluuteen.

Uskokaa tai älkää – on olemassa vielä valtioita, joissa kansalaisilla on todellakin vaihtoehtoja. Ihan oikeat mahdollisuudet itse päättää elämäntyylistään, vaikka se konservatiivin silmin katsottuna olisi jopa paheellinen! Vierailin ennen vuodenvaihdetta Amsterdamin kauniissa kaupungissa. Kaupungissa, jossa esimerkiksi prostituutio ja miedot huumausaineet ovat laillisia, ja jossa vannotaan monikulttuurisuuden ja seksuaalisen tasa-arvon nimeen. Voitteko kuvitella? Yksinkertaisempi olisi varmaankin odottanut maailmanlopun merkkejä manifestoivaa syntien mekkaa, jossa moraalilla ei ole sijaa.

Päinvastoin. Elämäänsä leppoisasti, mutta työhönsä vakavasti suhtautuneet amsterdamilaiset tekivät selväksi, että liberalismi toimii paremmin kuin poliisivaltio. Noin viikon kestäneen matkani aikana vastaan tuli yksi, korkeintaan kaksi koditonta muistuttavaa ihmispoloista. Heidän Suomen-serkkujaan taas tapaa heti toistakymmentä jo pelkästään Helsingin rautatieasemalla. Suomalaiskaupunkien kaduilta tutut katutappelut, juopottelu ynnä muu yhteiskunnallinen pahoinvointi ovat rumuuksia, joihin en Amstel-joen varteen rakennetussa “pirunpesässä” törmännyt kertaakaan. Konservatiivisemmista valtioista kotoisin olleisiin, kyseenalaisesti käyttäytyneisiin turisteihin sen sijaan törmäsin. Nämä Amsterdamin vapauksiin nöyrtymättömästi suhtautuvat elämysmatkailijat alkavatkin olla jo varsinainen riesa, joten tämän Keski-Euroopassa olevan kanaalikaupungin on täytynyt alkaa tehdä rajoituksia vapauksiin siten, että ne koskevat vain oman maansa kansalaisia.

Tilanne voisi olla kaikille parempi, kun muissakin maailman kolkissa ymmärrettäisiin nujertaa pelot, vapauttaa kansalaiset holhouksesta ja luottaa siihen, että ihminen on useimmiten harkintakyvyn omaava, virheistä oppiva olento.

Väinö Harha

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s