Vain hyviä muistoja musiikkilukiosta

Jarmo Kotaja ja kissamuki.

Jarmo Kotaja ja kissamuki.

Kaustisen musiikkilukiota kohtaa suuri tragedia, kun pianonsoiton ja musiikinteorian opettaja Jarmo Kotaja jää tänä keväänä eläkkeelle. Laura Petäjä haastatteli Kotajaa.
Ensin Petäjä esittää pakollisen peruskysymyksen: Kauanko Jarmo Kotaja on ollut musiikkilukiossa.

– Kauan, Kotaja naurahtaa. Tulin Kaustiselle vuonna 1978, joten olen ollut täällä 35 vuotta.

Opiskeluaikoinaan Kotaja opetti musiikkia opintojen ohessa muun muassa nykyisessä Sibelius-lukiossa, jonka nimi oli silloin vielä Kruunuhaan yhteislyseo. Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta hän meni ensin musiikin opettajaksi Joensuuhun. Musiikkilukioita ei ollut paljon, joten hän taisi ilahtua, kun sai puhelun Kaustisen musiikkilukion rehtorilta.

– Oltuani vuoden Joensuussa Taina (Lehtonen) soitti minulle sanoen: ”Olen kuullut, että olet musiikin opettaja. Voisitko tulla meille töihin?”

Kotaja tuli käymään Kaustisella, jossa silloinen koulutoimenjohtaja Paavo Puumala esitteli hänelle koulua, josta ei silloin ollut olemassa enempää kuin sokkeli – koulu oli vasta rakenteilla.

– Sillä matkalla oikeastaan ollaan, Kotaja toteaa.

Kotajan ovat saaneet viihtymään kaikki nämä vuodet musiikkilukiossa opiskelijat ja koulun miljöö, jossa ei oikeastaan tunne olevansa opettaja. Hänestä on myös ollut motivoivaa opettaa kaikenlaisia muita kuin varsinaisia kouluaineita kuten musiikkiopiston ja konservatorion aineita.

– Opiskelijat ovat niin mahdottoman mukavia, hyviä ja eteviä, hän sanoo.

Kotajan mielestä työn haastavin ja paras puoli ovat oikeastaan sama asia: musiikin opettaminen nimenomaan musiikkilukiossa.

– Koulutukseni on musiikin opettajan, mikä tarkoittaa normaalisti sitä, että opettaa yläasteella ja lukiossa muutaman tunnin musiikkia. Musiikkilukiossa olen joutunut opettelemaan itse jatkuvasti ja perehtymään uusiin asioihin. Esimerkiksi opiskelijoilta olen oppinut tosi paljon. Kaikki tämä on samalla kertaa mukavinta ja haastavinta tässä työssä.

Kotaja ei pyydettäessä pysty nostamaan äkkiseltään esiin yhtään erillistä mukavaa muistoa.

– Eihän minulla tästä ole muuta kuin mukavia muistoja, hän sanoo. En muista mitään sellaista, että olisi ollut jotain hirveää.

Jarmo Kotaja kertoo myös muuttuneensa  musiikkilukiovuosiensa aikana.

– Ehkä minusta on tullut ihminen, hän arvelee. Olen luonteeltaan epäsosiaalinen, mutta olen ehkä musiikkilukiossa oppinut tulemaan paremmin toimeen myös toisten kanssa.

Kotaja voi todeta olevansa tyytyväinen elämänkaareensa Kaustisen musiikkilukiossa, eikä usko voineensa tehdä asioita tämän paremmin. Eläkkeelle päästyään hän aikoo jatkaa soittamista joka päivä ja esimerkiksi sovittaa.  Aamupäivät hän aikoo omistaa musiikille, ja iltapäivisin tehdä kaikkea muuta mukavaa vaikkapa talossaan meren rannalla. Kaikesta mukavasta huolimatta hän jää silti myös kaipaamaan oppilaitaan.

Kotaja kuuntelee paljon musiikkia myös kotona, vaikka kuuleekin päivät pitkät esimerkiksi opiskelijoiden musisointia soittotunneilla. Se, mitä hän kuuntelee, vaihtelee kausittain.

– Jos esimerkiksi on ollut oikein lahjakkaita jazzmuusikoita opiskelijoina, on ollut pakko itsekin paneutua siihen, opetella ja kuunnella jazzia. Tällä hetkellä kuuntelen tosi paljon klassista rytmimusiikin opettamisen vastapainoksi.

Kotaja toivoo, että Kaustisen musiikkilukio säilyttää vielä esimerkiksi 20 vuoden jälkeen korkeatasoisen opetuksensa ja lahjakkaat opettajansa.

Haastattelu: Laura Petäjä

Teksti: Saara Jokela ja Hilkka Rauhala

Kuva: Hilkka Rauhala

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s