Välivuosi Havaijilla

Anne Kantola muistelee Havaijin huikeita maisemia.

Anne Kantola muistelee Havaijin huikeita maisemia.

Musiikkilukiosta keväällä 2012 kirjoittanut Anne Kantola vietti erilaisen välivuoden kuin mitä oli etukäteen kuvitellut.Anne Kantola meni lukion jälkeen töihin kaupan kassalle, kuten moni muukin on varmasti tehnyt. Sitä hän ei kauaa jaksanut ja löysi pian itsensä lastenhoitajana eräästä perheestä, joka oli lähdössä ulkomaille.

– Ensin kävimme Nizzassa Etelä-Ranskassa, jossa olimme 10 päivää ja mietimme, josko olisimme jääneet talveksi sinne. Siellä oli kuitenkin liian viileä, ja lisäksi meillä oli hieman kommunikointiongelmia kielen takia. Perheen äidillä oli ollut haaveena päästä Havaijille, joten lähdimme sinne, Kantola kertoo.

Perheet ja ystävät ihmettelivät Kantolan pääsyä lastenhoitajaksi, sillä hänellä ei ollut juurikaan kokemusta. Hän on kuitenkin pärjännyt hyvin perheen lasten kanssa.

Perhe lähti matkaan uudenvuoden aattona kolmen aikaan ja selvisi mahataudin pelosta huolimatta San Franciscoon.

– Olimme 10 päivää San Franciscossa ottamassa aikaeroa kiinni, jonka jälkeen lähdimme Havaijille. Ja olihan se hämmentävää: palmuja, merta ja ruskettuneita ihmisiä – olenko oikesti täällä neljä kuukautta?, Kantola muistelee tuntemuksiaan.

Perhe puhui paikallisille ja omalle ”varamummolleen” englantia, mutta keskenään perhe puhui ruotsia. Kantola itse kommunikoi perheenjäsenten kanssa suomen kielellä.

Perhe vuokrasi itselleen paritalon pienestä kylästä, jossa asui tämän ajan.

– Havaijilaiset ovat todella avoimia ja mukavia, Anne Kantola ylistää. Esimerkiksi, kun olin känyt pari kertaa pienessä vaateliikkeessä, työntekijät kutsuivat minut liikkeen järjestämään iltaan, jossa oli heidän ystäviään ja minä. Sen jälkeen meistä tuli hyviä kavereita vain siksi, että olin alunperin käynyt siellä pari kertaa shoppailemassa, Kantola kertoo.

Kantola ei ollut Havaijilla lomailemassa vaan töissä, tosin viikonloput hänellä oli vapaata.

– Muutimme työaikoja niin, että olin töissä kahdeksasta kahteen ja illalla vielä pari tuntia, mikä oli hyvä, sillä sain iltapäivän vapaaksi esimerkiksi rannalla oleiluun.

Perheen isä oli lomalla ja palasikin viiden viikon päästä takaisin Suomeen töihin, mutta äiti teki koko ajan töitä, sillä hänellä on oma yritys.

Kantola kertoo tällaisen reissun olleen paljon kattavampi kuin esimerkiksi turistina matkailun, sillä nyt pystyi oikeasti viettämään aikaa ja tutustumaan paikallisiin.

– Yksi isoimpia juttuja koko reissussa oli, että tutustuin yhteen poikaan siellä. En tiedä, mitä olisin tehnyt sen neljä kuukautta, jos en olisi tavannut sitä ihmistä. Kiipesimme myös tulivuoren huipulle, joka on kolme kilometriä korkea, Kantola hehkuttaa.

Ruokakulttuuri Havailjilla on hyvin lihapitoinen, mutta perhe oli kasvissyöjiä.

– Parasta mitä siellä oli, oli tuoreet hedelmät. Sitä jäin kaipaamaan todella paljon. Meidän pihalla oli mm. banaani- ja sitruspuita.

Vesiputousta ihmettelemässä.

Vesiputousta ihmettelemässä.

Koko reissun paras asia oli Havaijin luonto. Meri on aina lähellä ja siellä voi nähdä koralliriuttojakin. Voi myös lähteä sademetsään vaeltamaan. Havaijilla on myös mahtavia vesiputouksiakin.

– Vaikeinta taas oli melkeinpä yhden lapsen perheestä tulevana asua seitsemän ihmisen kanssa samassa talossa; oman tilan ja rauhan puute oli kova, Kantola kertoo.

Yhteyttä hän piti Suomeen säännöllisesti, ja Skype tuli tutuksi sekä Kantolalle että hänen vanhemmilleen.

– Havaijin talvi oli naurettava, sillä keskilämpötila oli +20. Sen kuitenkin huomasi, kun talvella kaikki tuulet ovat pohjoisrannikolla, eli siellä oli paljon surffareita. Kevään ja kesän tullessa huomasi, että tuulet siirtyivät etelärannikolle.

Paluushokin Kantola sai jo silloin, kun perhe viipyi palatessaankin pari yötä San Franciscossa. Kun oli ollut pitkän ajanjakson rennolla ja rauhallisella Havaijilla, aiheutti hämmennystä seisoa yhtäkkiä pilvenpiirtäjien keskellä ja hukkua ihmismassaan.

Kantolan top 3 reissulta:

1. Kun otin hoidettavani puolitoistavuotiaan vauvan ja menimme pihalle sementille makoilemaan ja katselemaan tähtitaivasta. Hän oli alkanut juuri puhua ja toisteli ”tähti, tähti, tähti”.

2. Havaijin auringonlaskut ovat mielettömän kauniita, niitä ei voita mikään.

3. Ajoimme Hanaan, joka on todella eristyksissä, Mauin itäpäässä sijaitseva kaupunki. Sinne pitää ajaa yksikaistaista tietä, joka mutkittelee vuorenrinnettä pitkin. Siellä oli pysähdyspaikka, jossa on kivimuuri. Sieltä näkee maisemat ja kuinka vuori vain putoaa veteen. Auringonpaisteessa sitä katsoessa siitä tuli lempparipaikka.

Työ lastenhoitajana Kantolalla jatkuu elokuuhun asti. Sen jälkeen on vielä avoimena, mitä hän tekee siihen asti, kun journalismiopinnot Helsingissä alkavat tammikuussa. Jos rahaa on, Kantola tahtoisi palata Havaijille. On hän saanut kutsun ystävän häihinkin sinne ensi vuonna.

P1020578Vanhana tiedotustiimin jäsenenä Kantola kertoo lopuksi terveisiä Rakkaustisen toimitukselle:
– Jatkakaa samaan, hyvään malliin. Olen tänään kuullut, että täällä kaikki toimii, vaikka me ”vanhat” olemmekin jo lähteneet.

Haastattelu: Heli Hästbacka

Teksti: Veera Ailunka

Kuvat: Anne Kantolan arkisto, Heli Hästbacka

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s