Sävellys lähtee opiskelijasta

Markus Luomala ohjaa Liisa-Maria Koskelaa.

Markus Luomala ohjaa Liisa-Maria Koskelaa.

Opiskelijoiden sävellys- ja sovitusopintojen tuloksena Kaustisen musiikkilukiossa järjestettiin sävellyskonsertti, joka esitteli opiskelijoiden omia tuotoksia. Hilkka Rauhala haastatteli opiskelija Liisa-Maria Koskelaa (2. vsk.)  ja musiikin lehtori Markus Luomalaa.

Sävellyskonsertin ohjelma oli monipuolista. Mukana oli eri tyylilajeja kuten taide- ja kansanmusiikkia sekä monenlaisia kokoonpanoja pianosooloista orkesterikokoonpanoon.

Sävellyksen ja sovittamisen opettaminen toteutuukin käytännössä Markus Luomalan mukaan varsin yksilöllisesti.

– Sen täytyykin olla yksilöllistä, sillä kaikilla on niin erilaiset lähtökohdat, Luomala kuvaa opiskelijoiden ohjausta.

Lähtötasot vaihtelevat suuresti; toiset ovat hyvinkin pitkällä musiikki- ja teoriaopinnoissaan, toisilla taas  on vielä opiskeltavaa nuoteissa. Luovuus kuitenkin ratkaisee.

– Luovuuden määrä on jotain niin suurta, että niitä sävellyksiä syntyy, Luomala painottaa.

Luomala  toteaa, että hän ei voi opettaa säveltämistä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan vain antaa neuvoja. Kaikki lähtee hänen mukaansa opiskelijan omasta luovuudesta ja halusta säveltää.

– Säveltäjä itsehän on se, joka kirjoittaa jokaisen äänen, Luomala muistuttaa.

Yksi konsertin säveltäjistä oli Liisa-Maria Koskela. Tänä vuonna hän on harjoitellut erityisesti jousille kirjoittamista. Koskelan mukaan tähän on vaikuttanut muun muassa mahdollisuus soitattaa musiikkilukion orkesterilla jousille kirjoitettua musiikkia.

– Lukiossa minulle on tullut muutenkin halu kokeilla kaikkea uutta, mistä on sitten varmasti tulevaisuudessa hyötyä, Koskela pohtii.

Tällä hetkellä Koskelan oma ensisijainen soitin on pasuuna, mutta hänellä on myös viulunsoittotausta. Oma kokemus viulunsoitosta on Koskelan mukaan helpottanut jousille säveltämistä.

Aiemmin Liisa-Maria Koskela on kirjoittanut muun muassa teoksen pasuunalle ja jousille. Ensiesityksessä Kaustisen kamarimusiikkiviikolla hän soitti itse pasuunasoolon. Jousiorkesteri on kuitenkin huomattavasti isompi kokoonpano, mikä on tuottanut jonkin verran haasteita.

– Oli esimerkiksi aika vaikeaa kirjoittaa yhtenäinen melodia ja myös saada satsi soimaan orkesterilla, Koskela sanoo.

Koskelan sävellysprojektissa Luomala on toiminut hyvänä taustatukena ja neuvonantajana. Apuna ja tukena on ollut myös musiikinteoria.

– Olen nyt tajunnut, miksi olen istunut teoriatunneilla kaikki nämä vuodet, Koskela naurahtaa.

Koskelan sävellysura on jo  pitkä, sillä hän muistaa säveltäneensä jo ala-asteaikoina. Itse sävellys lähtee Koskelan mukaan liikkelle omasta tahdosta tai, kuten tässä tapauksessa, pyynnöstä. Ajan puute on kuitenkin rajoittanut säveltämistä.

Opettajan tärkein rooli sävellyksen avustamisessa Luomalan mukaan on antaa mahdollisuuksia ja asettaa ”deadlineja”.

– ”Deadlinet” on tosi hyödyllisiä, sillä siinä on sitten jotain tavoitettakin, Koskela kertoo kokemuksestaan.

Liisa-Maria Koskela johti oman teoksensa sävellyskonsertissa.

Liisa-Maria Koskela johti oman teoksensa sävellyskonsertissa.

Muista sävellyskonsertin esityksistä poiketen Koskela myös johti itse oman sävellyksensä. Sen taidon saloihin hän pääsi tutustumaan hän viime kesän kapellimestarikurssilla, joka järjestettiin musiikkileirin yhteydessä.

– Siellä sain erittäin laadukasta opetusta tähän, Koskela kertoo.

Viime syksynä koulun alkaessa Koskelalle selvisi, että kouluun oli tullut uusi musiikin lehtori, Markus Luomala, joka on opiskellut orkesterin johtoa Tanskassa ja Ruotsissa.

Tähän konserttiin valmistautuessa Koskelalla ja Luomalalla oli yksi orkesterin johdon harjoittelusessio sävellystyön yhteydessä. Harjoittelussa auttoi Koskelan harjoituksesta kuvattu video, josta voi löytää analysoitavaa ja korjattavaa.

– Siitä oppii omat virheensä, Koskela tietää.

Omaa  jousiorkesterisävellystään Koskelan on vaikea kuvata sanoin. Nimenkin hän keksi vasta hiljattain; se on ”Miskha”.

Koskelan sävellyksille on kenties tulossa jatkoa; hän kun sai jo vihjeen, että kappale kuulostaa kuin se olisi osa jotakin teosta.

– Nyt kun sanoin sen, niin minun on oikeestaan melkein pakko tehdä tähän toinen osa, Koskela naurahtaa.

– Eli prosessi on jo käynnistynyt, Luomala jatkaa huvittuneesti.

Kuvat: Hilkka Rauhala ja Jannaliina Jussinniemi

Haastattelu: Hilkka Rauhala

Teksti: Hilkka Pajukangas

Mainokset