”Kaustinen antoi siivet ja juuret”

 

Musiikkilukion entiset oppilaat tulivat AVO-päivään inspiroimaan jalanjäljissään kulkevia nuoria. vas. Linda Hietamäki, Noora Munkki, Oskari Hanhikoski, Ramona Puronen ja Riitta Rautio

Musiikkilukion entiset oppilaat tulivat AVO-päivään inspiroimaan jalanjäljissään kulkevia nuoria. vas. Noora Munkki, Linda Hietamäki, Kalle Saarinen, Oskari Hanhikoski, Ramona Puronen ja Riitta Rautio

Kaustisen musiikkilukion kevätlukukauden aloituspäivä käänsi oppilaiden katseet kohti tulevaisuutta, kun lukioon saapui joukko entisiä lukion opiskelijoita kertomaan niistä monista mahdollisuuksista, jotka tulevia ylioppilaita odottavat.

AVO eli ammatinvalinnan ohjaus –päivänä lukiolaiset saivat kuulla henkilökohtaisia, ja siksi erityisen arvokkaita, kokemuksia opinahjoista ympäri laajaa Suomen maata. Tosin oli paikalle saavuttu Lontoosta asti.

Kaustisen oma poika, Oskari Hanhikoski tuli paikalle kertomaan orkesterimuusikon opinnoista  London Guildhall School of Music and Draman maisteriohjelmassa.

– Lukiossa olin kiinnostunut kontrabasson soiton lisäksi myös tekniikan alasta. Suhtauduin tulevaisuuteen järjellä, en ajatellut, että musiikki voisi elättää. Perheessämme ei myöskään ollut muusikkoja, joten minulla ei ollut mallia muusikon elämästä.

Nyt Hanhikoski näyttää kuitenkin mallia monelle muusikon urasta haaveilevalle nuorelle. Lue Oskarista enemmän tästä haastattelusta.

Tuurin tuottaja ei malttanut lähteä lukiosta

Veljekset Keskinen Oy:n tapahtumatuottaja Riitta Rautio ajeli Tuurista vapaapäivänään Kaustiselle kertomaan kulttuurituottajan opinnoista. Oulusta kotoisin oleva Rautio valmistui kulttuurituottajaksi viime joulukuussa Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta.

Musiikkilukiosta Rautio kirjoitti vuonna 2003. Lukioaikaa hän pitää elämänsä taitekohtana.

– Moni kysyi aikoinaan, että miksi lähdin Oulusta, jossa on myös musiikkilukio, Kaustiselle. Muistan kuitenkin halunneeni pois kotoa jo 16-vuotiaana. Isäkin hyväksyi, kun kyseessä oli pienempi paikka. Kaustinen antoi minulle juuret ja siivet.

– Hypetän kaikille aina musiikkilukiota ja kerron todella ylpeänä, että olen Kaustiselta kirjoittanut. Kävin lukion neljässä vuodessa, kun en malttanut lähteä pois, nauraa Rautio.

Lukiossa Rautio lukioaikaa kuvaileva Rautio soitti saksofonia, lauloi ja haaveili opettajan ammatista. Ovet opettajaopintoihin eivät kuitenkaan auenneet, joten Rautio luki ensin media-assistentiksi. Siitä olikin luontevaa jatkaa tapahtumatuottajan opintoihin. Jo ennen valmistumista nainen napattiin ”Suomen suurimpaan kyläkauppaan” oman alan töihin.

– Työni pitää sisällään koko tapahtuman elinkaaren sen idean luomisesta ja sisällön kehittämisestä sen mainontaan ja markkinointiin, tapahtuman rakentamisen, kasaamisen pyörittämisen ja purkamisen. Olen sellainen konttorirotta, joka organisoi ja pitää paletin kasassa. Kulttuurituottajan koulutus on antanut minulle paljon tähän työhön, sanoo Rautio, jonka kevääseen kuuluu muun muassa muutto Tuurista Lapualle puolisonsa luo. Työt Tuurissa kuitenkin jatkuvat.

Lukioystävät ja verkostot pysyvät

Turun ammattikorkeakoulussa ensihoitajaksi opiskeleva Ramona Puronen muistelee, että lukiossa kaikki olivat yhtä suurta perhettä.

– Parasta Kaustisella olivat ystävät. Lukiossa ei ollut jakoa eka-, toka- ja kolmasluokkalaisiin.
Linda Hietamäki, liiketalouden opiskelija Vaasan Ammattikorkeakoulusta ja Noora Munkki, yhteisöpedagogiikan opiskelija Jyväskylän humanistisesta ammattikorkeakoulusta nyökyttelevät vieressä. Ystävykset kirjoittivat toissavuonna, mutta pitävät yhä tiiviisti yhtä.

– Saman katon alla asuimme lukioaikana ja vielä vuoden sen jälkeenkin, hymyilee Munkki.

Monelle, erityisesti kotoa lukion takia pois muuttaneen nuoren elämässä lukio oli myös itsenäistymisen aikaa.

– Kyllähän silloin oppi hoitamaan kaikki käytännön asiat pankkiasioista lähtien ihan itse. Oppi pärjäämään omillaan. Vanhemmat kysyivät lukion jälkeen, että muutatko takaisin kotiin. Vastasin, että en varmasti! Älkää kuvitelko! nauraa Puronen.

Lukioaikoina kanteletta soittavan tytön vanhemmat halusivat musikaaliselle tyttärelleen ammatin kansanmusiikin parista. Määrätietoinen nainen halusi kuitenkin alalle, jolta löytyisi varmasti töitä.

– Ensihoitaja-opintoihini olen tyytyväinen. Tein päätökseni lähteä opiskelemaan ensihoitoa abikeväänä ja olen määrätietoisesti työskennellyt ensihoitajan ammattia varten. Kävin ensin lähihoitaja-opinnot ja työskentelin sen jälkeen puolitoista vuotta ambulanssissa eri puolella suomea. Viime kesänä sain Turun AMK:sta koulupaikan ensihoitajakoulutukseen.

– Ensihoitajilla on hyvät työllistymismahdollisuudet, töitä voi tehdä sairaalassa, ambulanssissa ja vaikka yksityisyrittäjänä, jos siltä tuntuu. Pitää olla hyvä lihaskunto, paineensietokyky ja kyky tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Myös omasta henkisestä hyvinvoinnista tulee pitää huolta. Ensihoitaja näkee työssään paljon raskaita tilanteita ja ihmisten kärsimystä, joten tätä työtä ei jaksa, jos alkaa murehtimaan liikaa jokaisen ihmisen kohtaloa, jatkaa Puronen.

Omasta hyvinvoinnistaan Puronen pitää huolen muun muassa jatkamalla soittoharrastustaan.

– Teen tarvittaessa myös pieniä kantelesooloja teoksiin. Tanssin myös Turun kansantanssin ystävien Kumppanpäi-ryhmässä.

Tapahtumat saavat yhä palaamaan

Jyväskylän yliopistossa musiikkitiedettä opiskelevalle Kalle Saariselle ”valkeni elämän tosiasiat ja raadollisuus” lukion loppupuolella.

– Tajusin, että todella harva voi elää puhtaasti soittamalla. Halusin kuitenkin pysyä musiikin parissa ja hain musiikkitiedettä opiskelemaan. Nyt olen tosin kääntymässä enemmän musiikkiterapian ja etenkin psykologian puolelle. Eiköhän minusta jonkin sortin psykologi tule.

Saarisen kontaktit Kaustiselle ovat pysyneet tiiviinä. Edelleen on ollut töissä Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla jo useampana vuonna, yhden kesän baarimikkona ja pari kesää stage managerina.

– Keikkailen myös nykyään enemmän kuin koskaan, koska soitan vakituisesti kolmessa yhtyeessä; 7 Stout Clanissa, Mandolin Mountainissa ja toistaiseksi nimettömässä bile-hääbändissä.

Moni entinen musiikkilukiolainen palaa festivaaleille vuosi toisen perään, mutta myös monet muut vuosittaiset tapahtumat ovat jääneet lämpiminä muistoina entisten musiikkilukiolaisten mieleen.

– Parasta lukiossa olivat Taiteiden yöt, sanoo Saarinen ja Munkki nyökyttelee vieressä.

– Kyllä! Ja musikaaleja olen yrittänyt aina käydä katsomassa, kertoo Munkki.

– Me tehtiin silloin Fame. Sen tekeminen oli ihan mieletöntä, muistelee Rautio.

– Se oli ihan törkiän hyvä! huudahtaa Hanhikoski.

Iloinen puheensorina ja muistelot monella murteella jatkuvat pöydän ääressä. Kello kuitenkin tikittää ja passitan alumnit ruokalaan ja siitä luokkiin jatkamaan juttujaan opiskelijoille, jotka jo kärsimättömänä odottavat pääsevänsä kuulemaan lisää heille pian aukeavasta maailmasta.

Teksti: Suvi Kivelä

Kuva: Veera Ailunka

Mainokset