Kuukauden alumni: Ulla Siimes

40 toimintavuoden aikana Kaustisen musiikkilukion on suorittanut valtava joukko nuoria ihmisiä. Lukion jälkeen heidän polkunsa ovat johtaneet mitä erilaisimpiin suuntiin. Kuukauden alumni -sarjassa esitellään musiikkilukiosta kirjoittaneiden elämäntarinoita.

Sarjan aloittaa Ulla Siimes, joka työskentelee Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajana. Hänen mielestään lukiossa omiin vahvuuksiin ja tulevaisuuden toiveisiin kannattaa tarttua ja niitä kannattaa jalostaa.

Ulla

 

Kuka olet?

– Olen Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja. Olen kotoisin Seinäjoelta, ja opiskelin Kaustisen musiikkilukiossa vuosina 1992-1995. Asuin lähes 20 vuotta Helsingissä ennen kuin tänä vuonna muutimme perheen kanssa Tuusulaan. Minulla on mieheni kanssa kaksi alle kouluikäistä lasta, ja lisäksi perheeseemme kuuluvat mieheni lapset.

 

Millaista työtä teet?

– Toimin Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajana. Vanhempainliitto on kouluissa ja päiväkodeissa toimivien vanhempainyhdistysten yhteistyöjärjestö. Meillä on lähes 1400 jäsenyhdistystä. Vanhempainliitolla on 10 hengen toimisto (Helsingissä ja Oulussa) ja luottamushenkilöhallinto. Minun tehtäväni on johtaa liiton operatiivista toimintaa. Käytännössä teen paljon töitä vanhempien ja vanhempainyhdistysten kanssa, koulutan ja tapaan opettajia, rehtoreita ja sivistysjohtajia ja tietenkin toimin esimiehenä toimiston henkilökunnalle. Teen paljon myös vaikuttamistyötä koulutus- sekä lapsi- ja perhepolitiikan saralla, siis tapaamisia, lausuntoja, kannanottoja, mediayhteistyötä.

 

Millaista opiskeluaikasi Kaustisen musiikkilukiossa oli?

– Lukiota valitessani minua kiehtoi mahdollisuus yhdistää lukio-opinnot ja musiikin tekeminen joustavasti. Taisi se kotoa muuttaminenkin vähän kiehtoa, mutta ykkösasia oli kyllä koulun ja harrastuksen tiivis yhdistäminen. Olin jo yläasteella käytännössä kaikki illat ja viikonloput musiikkiopistolla soitto- ja teoriatunneilla ja orkesteritreeneissä.

Omat instrumenttini ovat piano ja huilu. Suoritin lukioaikana pianossa silloisen IIA-tutkinnon ja huilussa I-tutkinnon, eli aika paljon kulutin aikaa treenaamiseen. Lisäksi toki soitin erilaisissa kokoonpanoissa kamari-, orkesteri- ja kansanmusiikkia ja lauloin viihdekuorossa. Siinä sivussa tulin suorittaneeksi lukion erinomaisilla arvosanoilla. :D

 

Minne lähdit musiikkilukion jälkeen?

– Monipuolinen musisointi lukioaikana johti minut hakemaan musiikkikasvatuksen opintoihin. Pääsin Sibelius-Akatemiaan toisella yrittämällä. Välivuoden vietin Evijärvellä musiikinopettajan viransijaisena. Tuo käytännön kokemus oli erinomainen pohja musiikkikasvatuksen opinnoille.

Suurimman osan opinnoista suoritin ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Sen jälkeen siirryin käytännössä kokonaan työelämään ja viimeistelin opinnot työn ohessa. Opinnoissa keskityin vahvasti niihin aineisiin, joista tiesin olevan hyötyä musiikinopettajan työssä. Olin selkeästi orientoitunut siihen, että työurani tulee olemaan musiikin parissa, mutta toisin kävi.

 

Miten siis kävi?

– Opiskeluaikana olin mukana Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan toiminnassa, ensin edustajistossa ja vuonna 2000 ylioppilaskunnan puheenjohtajana. Olin siis mukana opiskelijapolitiikassa ja tutustuin sen kautta Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLiin. SOOLissa tuli syksyllä 2000 pääsihteerin paikka auki, hain sitä ja minut valittiin tehtävään. SOOLin pääsihteeri toimii samalla Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n opiskelija-asiamiehenä, joten käytännössä olin siis OAJ:n palkkalistoilla.

Jäin opiskelija-asiamiehen tehtävästä OAJ:n järjestöyksikköön töihin. Toimin erilaisissa järjestötehtävissä siellä yli 10 vuotta, viimeisimpänä järjestöyksikön kehittämispäällikkönä. Sain SOOLista ja OAJ:stä vahvan pohjan järjestötyöhön, niin itse järjestötyön kuin edunvalvonnan ja vaikuttamisenkin näkökulmasta. Vaikka välillä pohdinkin, millaista olisi tehdä ”oikeita” eli musiikinopettajan töitä, on tämä järjestöala kuitenkin minulle oikea.

Työn ohessa olen lähes jatkuvasti ollut mukana myös jonkun järjestön luottamustehtävissä (Ilmailuliitto, MLL). Järjestötyö on siis vahvasti ”omaani” – niin työn kuin harrastuksenkin näkökulmasta.

 

Millaisia eväitä musiikkilukio antoi jatko-opintoihin ja työelämään?

– Musiikkilukio mahdollisti minulle lukio-opintojen rinnalla oman intohimon, musiikin tekemisen. Sain kokeilla eri musiikkityylejä, tehdä musiikkia ihan ammattimaisesti ja opiskella tulevaa ammattia ajatellen kaikkea mahdollista. Lukion opettajakunta piti meitä muusikonalkuja kollegoinaan ja taiteen tekemisemme otettiin vakavasti – hauskuutta unohtamatta. Saimme kokeilla siipiämme vaativissakin muusikon tehtävissä ja esiintyä todella paljon. Vaikka työura sitten veikin eri suuntaan, ei tämä anti ole mennyt hukkaan. Lisäksi tietenkin normaalit lukio-opinnot tuli suoritettua.

Luulen kuitenkin, että minulle musiikkilukion suurin anti verrattuna normaalilukioon oli siellä vallinnut yhteisöllisyys ja turvallisessa yhteisössä tapahtuva itsenäistyminen. Muutto pois kotoa oli iso asia, mutta musiikkilukiossa oli turvallista harjoitella itsenäistä elämää. Koulussa meitä tuettiin ja meistä välitettiin. Opettajat ottivat puheeksi ja puuttuivat, jos jollakulla oli huonoja hetkiä tai ongelmia. Eri puolilta Suomea tulleiden luokkatovereiden kanssa otettiin ensimmäiset askelet arkeen – pestiin pyykit, tehtiin ruuat ja hoidettiin opiskelut. Yliopisto-opintojen alkaessa ei enää tarvinnut harjoitella elämää oman katon alla, itsenäistyminen oli jo tapahtunut.

 

Nykyisessä tehtävässäsi olet paljon tekemisissä lapsia ja nuoria koskevien asioiden kanssa. Mitkä asiat ovat juuri nyt polttopisteessä? 

– Lasten ja nuorten kannalta moni asia huolettaa juuri nyt. Lapsiin ja nuoriin tulisi investoida, jotta he saisivat kokea hyvän ja turvallisen lapsuuden ja mahdollisimman hyvät eväät elämään. Kaikilla lapsilla tulisi olla tähän mahdollisuus riippumatta vanhempien taustasta. Se, että lapsiin ja nuoriin investoidaan varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, maksaa itsensä pitkällä tähtäimellä takuuvarmasti takaisin.

Erityisesti toisen asteen opiskelussa mietityttävät siihen kohdistuvat suuret säästöt. Esimerkiksi toisen asteen oppilaitosverkko tulee luultavasti kokemaan isoja muutoksia. Pelkoni on, että yhä useampi nuori joutuu jo toiselle asteelle siirtyessään muuttamaan pois kotoa. Se ei kaikille ole mahdollista. Joillekin talousasioiden vuoksi, jotkut taas eivät ole vielä siinä vaiheessa valmiita muuttamaan omilleen. Toivoisin, että jokainen nuori saisi valita toisen asteen opiskelupaikan omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti asuinpaikasta riippumatta.

 

Mitä ohjeita antaisit nykyisille lukiolaisille?

– En halua maalailla mustia pilviä taivaalle. Olette loistavassa lukiossa, jossa on mahdollista oppia paljon muutakin kuin lukioaineita. Lukioaikana ehtii ja voi pohtia omia vahvuuksiaan ja tulevaisuuden toiveita. Niihin kannattaa tarttua ja niitä kannattaa jalostaa. Voi olla, että elämä kuljettaa eri suuntaan kuin lukiolaisena kuvittelee, mutta unelmiaan kannattaa seurata!

 

Teksti: Anni Saari

Mainokset