Marraskuun alumni: Anna Nykyri

Kaustisen musiikkilukion marraskuun alumni on dokumenttielokuvaohjaaja ja kuvataiteilija Anna Nykyri. Hän on ollut käsikirjoittamassa parhaillaan teattereissa pyörivä Äidin toive -dokumenttielokuvaa.

Anna kuva

Kuka olet?

– Olen Anna Nykyri. Olen kuvataiteilija ja dokumenttielokuvaohjaaja, lisäksi käsikirjoitan. Synnyin Kaustisella, asun Helsingissä.

Missä olet opiskellut?

– Kirjoitin ylioppilaaksi Kaustisen musiikkilukiosta vuonna 2000. Sen jälkeen opiskelin Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa medianomiksi keskittyen ohjaukseen ja käsikirjoitukseen, ja Kuvataideakatemiassa Kuvataiteen maisteriksi. Lisäksi olen suorittanut tanssipedagogiikan erikoistumisopinnot ja opiskelen parhaillaan osa-aikaisesti koreografian (nykytanssi) maisteriohjelmassa Trinity Labanissa, Lontoossa.

Mikä työllistää sinua juuri nyt?

– Saavuin juuri Mexico Citysta DocsDF -dokumenttielokuvafestivaalilta, jossa olin edustamassa Äidin toive -elokuvaa tuottaja Satu Majavan kanssa. Suunnittelen kahta seuraavaa dokumenttielokuvaani ja näyttelyä Showroom Berliini -galleriaan Saksaan joulukuuksi. Ensi viikolla osallistun Lo schermo dell’arte -elokuvafestivaalilla Firenzessa kuvataiteilijoille suunnattuun, EU Median rahoittamaan Feature Expanded -elokuvatyöpajaan.

Voitko kertoa Äidin toive -elokuvasta hiukan?

– Äidin toive on dokumenttielokuva, joka kokoaa yhteen kymmenen naisen tarinat eri puolilta maailmaa. Yhdistävä tekijä tarinoissa on äiti: äidin läsnäolo tai sen puute on ollut ratkaiseva tekijä jokaisen päähenkilömme kohtalon määrittäjänä. Elokuvan on ohjannut Joonas Berghäll elokuvatuotantoyhtiö Oktoberista.

Miten tulit mukaan elokuvaprojektiin, ja millaista työtä olet sen parissa tehnyt?

– Tapasin ohjaaja-tuottaja Joonas Berghällin vuonna 2010 Tampereen elokuvajuhlilla. Yhteistyö alkoi ensin ohjaamani ja Joonaksen tuottaman lyhytelokuvan ”Viisi fragmenttia empatian luonteesta” (2012) kautta ja jatkui Roosanauha-kampanjalle tehdyn ”Voimanlähde” -dokumenttielokuvan (2013) parissa, jota olin mukana käsikirjoittamassa ja apulaisohjaamassa.

Äidin toive -elokuvan tiimiin pääsin mukaan heti yhteistyömme alussa. Olen siis yksi elokuvan käsikirjoittajista ohjaaja Joonas Berghällin ja Timo Vierimaan kanssa. Lisäksi apulaisohjasin elokuvaan yhden kohtauksen.

Olen auttanut elokuvatuotantoyhtiö Oktoberilla myös erilaisissa tuotannollisissa tehtävissä, kuten esimerkiksi apurahahakemusten laatimisessa, kuvausjärjestelyissä ja ensi-illan toteuttamisessa. Oktober tuottaa myös tulevia omia ohjauksiani.

Miten olet päätynyt nykyiseen, monialaiseen ja -taiteiseen työtilanteeseen?

– Rakastan opiskelua, olen opiskellut paljon. Olen kuitenkin myös tehnyt paljon töitä – taiteilijan työn lisäksi ensin harjoittelijana tai assistenttina ja sitten mm. apulaisohjaajana teatteriproduktioissa, ohjaajana kaupallisen television puolella ja elokuvatoimittajana YLE Kulttuurissa YLE Teema -kanavalla.

Olen yksinkertaisesti aina yrittänyt jatkaa elämässäni siihen suuntaan, joka tuntuu oikealta. Taiteenalojen rajoista huolimatta ja suunnittelematta hyvin tarkkaan, mihin haluaisin päätyä. Suunnitelmilla on joka tapauksessa tapana muuttua. Onhan taidekin jatkuvassa muutosliikkeessä. Pidän yllätyksistä.

 

Mihin aineisiin panostit lukioaikana ja mitä soitit silloin?

Lauloin (pop-jazz) ja soitin pianoa. Minulla oli jo silloin tapana ottaa paljon erilaisia kursseja. Olisi ollut mahtavaa oppia joka aineesta. Tärkeimmiksi minulle nousivat kuitenkin ehkä musiikkiteatterin, filosofian, ranskan ja englannin tunnit.

Sopiko lukio sinulle?

– Ehdottomasti. Erityislukiossa on upeat mahdollisuudet saada laajempaa taiteen opetusta ja tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Lukio opetti minulle mm. luovaa ongelmanratkaisukykyä, yleissivistystä ja tiedonhaun mahdollisuuksia.

Tekisitkö nyt jotain toisin? 

– Lukiossa kuvittelin, että kaikki täytyy kokea ja oppia heti. Kaikki mahdolliset kurssit täytyy käydä. Hyvään kouluun on pakko päästä ensimmäisellä yrittämällä. Jos ei ole harjoitellut nelivuotiaasta asti, ei voi tulla hyväksi jossain. Nämä osoittautuivat täysin vääriksi olettamuksiksi. ”Lahjakkuus” on hyvin suhteellinen käsite. Jokainen oppii. Olennaista on tunnistaa, mikä itseä aidosti inspiroi ja aloittaa asian tutkiminen sekä harjoittelu.

Olisin hyvin voinut levätä enemmän, keskittyä rajatumpaan määrään kursseja ja nauttia myös vapaa-ajasta. Oman luovuuden kehittämiseen ja suuntien etsimiseen on aidosti koko elämä aikaa. On aikaa opiskella kolme eri ammattia ja tehdä kolme eri uraa tai halutessaan keskittyä syvällisesti yhteen ja oppia siitä päivittäin lisää. Jos olo on yksinäinen eikä tiedä mitä tai minne haluaa, ei vielä tarvitsekaan. Lukiosta kaikki vasta alkaa.

Maailmasta löytyy varmasti se paikka ja ne ihmiset, jotka tekevät olon inspiroituneeksi ja kotoisaksi. Täytyy vain olla itse aktiivinen. Jos suunta osoittautuu vääräksi, voi aina kääntyä toisaalle. ”Epäonnistumiset” kannattaa opetella kohtaamaan lannistumatta, ne kuuluvat joka tapauksessa lähes jokaiseen päivään ja antavat uusia, korvaamattoman arvokkaita näkökulmia luoviin prosesseihin.

Mitä ohjeita antaisit nykyisille musiikkilukiolaisille?

Päivittäiset tehtävät kannattaa hoitaa asiallisesti alusta alkaen, siten jää aikaa myös muuhun eikä paniikki ennen ylioppilaskirjoituksia käy sietämättömäksi. Näin voi fiilistellä läpi lukion luottaen itseensä. Mielestäni aina kannattaa myös tutustua mahdollisimman erilaisiin ihmisiin ja arvostaa mahdollisuutta nähdä toisin.

 

Teksti: Anni Saari

Mainokset