Säveltämistä ympäristön äänistä

Savellystyopaja

Kuluneella viikolla Sibelius-Akatemian sävellyksen opiskelija Ville Raasakka oli pitämässä sävellystyöpajaa kahdeksalle musiikkilukiolaiselle.

Projekti alkoi marraskuussa, jolloin Raasakan ensimmäisen vierailun jälkeen äänitimme luonnosta ja ympäristöstä kuuluvia ääniä omiin kännykköihimme hindenburg- nimisellä äänitysohjelmalla.
Äänet lähetettiin Raasakalle sähköpostilla, ja hän teki niihin pieniä korjauksia. Äänet koottiin viime tiistaina yhteen, ja jokainen meistä piirsi paperille näkemyksensä kappaleesta, joka äänistä muodostuisi.

Nuotti

Ehdotukset koottiin yhteen ja ääniä muokkaamalla ja yhdistelemällä Raasakka totetutti niistä usean minuutin mittaisen kappaleen oman tietokoneensa Grm Tools- äänenmuokkausohjelmilla.

Yhteistyö Raasakan kanssa oli mukavaa ja työ oli todella mielenkiintoista. Raasakka oikeastaan tekeekin suurimman työn kappaleen eteen – hän kokosi ja muokkasi kaikki toivomuksemme ja ehdotuksemme. Kappaleesta tuli hieno, sellainen mitä toivoimmekin. Raasakka otti hyvin huomioon toivomukset ja siitä kuuluu tekijöiden kädenjälki.

Kuvailisin valmista kappaletta äänitaiteeksi. Siinä on tietty äänimaisema, johon ääniä lisäämällä siirrytään toiseen tilanteeseen. Se ei ole tavallinen kappale, jossa siirrytään melodiasta toiseen. Mielestäni musiikki on se melodia, ei pelkät äänet ja niistä muodostuneet kokonaisuudet. Uusi kappale on kuultavissa Kamarimusiikkitalkoissa Kansantaiteenkeskuksessa 30.1. klo 18.

Säveltäminen merkitsee minulle itselleni sitä jokapäivästä ajattelua, jota päässä pyörivistä melodioista voisi syntyä. Säveltäminen on improvisointia, hetkiä. Eri tilanteissa mieleen vain juolahtaa melodioita, joita kehittelemällä tulee biisejä. Jokaiseen kappaleeseen liittyy aina jokin tarina. Kamarimusiikkiviikolla musiikkilukion konsertissa kuultu uusin sävellykseni Kaarinan polska kuvaa sävellystyyliäni melko hyvin. Kansanmusiikki on lähimpänä sydäntä, tunnen musiikkityyliä niin hyvin, että luontevinta on siis sitä säveltää. Haaveenani on joskus saada kirjoitettua muutama klassinenkin biisi. Eihän sitä tiedä mihin tämä elämä vielä vie.

 

Teksti: Oona Harju
Kuvat: Anni Saari

(Ensimmäisessä kuvassa sävellyspajan osallistujat Nea-Maria Polso (vas.), Roope Hietala ja Oona Harju)

Mainokset