Mikroluotto – hyvä työkalu köyhyyden vähentämiseen?

Johanna Hietalahti, 19 vuotta sitten musiikkilukiostamme valmistunut alumni, tuli puhumaan maanantaina 9.5. Studia Generalian merkeissä musiikkilukiolle mikroluotoista ja niiden todellisuudesta, joka mitä luultavammin hämmästytti useamman kuuntelijan.

DSC_0065

Tapahtuman nimi ”10 kuvaa mikroluotoista” oli osuva, sillä Hietalahti todella myös näytti meille kuvia Afrikan matkaltaan ja aiheeseen liittyen. Listausten ja muiden perusteellahan mikroluottoja voisi pitää hyvänä ja suosittuna vaihtoehtona köyhyyden kitkemiseen. Mutta voiko näihin listoihin ja muihin luottaa?

Hietalahti teki gradun mikroluotoista ja sai mahdollisuuden lähteä tutkimaan mikroluottoja suoraan kentälle, Afrikkaan. Paikan päällä hänellä oli apunaan tulkki, joka myös tiesi minne pitää mennä ja miten paikan päällä toimitaan – onhan kyseessä kuitenkin Afrikan maaseutu ja siellä pitää todella tietää, mihin on menossa ja kommunikoinnin tulee sujua. Hietalahti haastatteli paikan päällä ihmisiä ja sai myös käyttää muiden haastatteluja oman tutkimuksensa tukena.

Mitä sitten mikroluotot ovat? Ne ovat pieniä lainoja, joiden suuruus voi olla suunnilleen 50-1000€. Sen myöntää pankki tai muu organisaatio erittäin köyhille ihmisille, jotka eivät useinkaan ole luottokelpoisia, eli heillä ei ole vakinaisia tuloja. Lainan ottaa vastaan usein useamman ihmisen, usein naisten, joukko luottorinkiin kuuluvia, jolloin lainalle löytyy myös takaajat suoraan luottoringistä, ja ryhmässä sovitaan, kuka kulloinkin saa rahaa. Mikroluottoihin liittyy myös suurempia tapahtumia, joissa kenttätyöntekijä tarkistaa, että lainat maksetaan ja homma toimii. Hietalahden vieraillessa yhdessä kokouksessa se vaikutti täydelliseltä, asiat toimivat ja kaikki vaikuttivat iloisilta tansseineen ja muine seremonioineen. Kuitenkin myöhemmin selvisi, että tilanne oli lavastettu, ja että todellisuudessa useammalla naisella oli velkoja maksamatta ja homma ei todellisuudessa toiminut niin hienosti, kuten voisi kuvitella.

Jos luottoringissä oleva henkilö ei maksa velkojaan tai rinki ei takaakaan lainaa, takaavat sen viime kädessä sukulaiset. Joissakin ringeissä käy niin ikävästi, että jokin jäsenistä ottaa rahat itselleen ja lähtee lätkimään, jolloin tilalle saatetaan ottaa vaivihkaa uusi jäsen, joka saattaa olla ihan kuka vaan. Joskus myös rahaa lainatessa huijataan sen käyttökohteeksi oman yritystoiminnan perustaminen, johon on tehty suunnitelmat yms. näyttämään hyviltä, vaikka todellisuudessa raha menisikin esimerkiksi lapsen opiskeluun, johon sitä useinkaan ei myönnettäisi. Raha on kaikki kaikessa ja tunnettu lausahdus luottorinkiläisiltä on ”kun minulla on mikroluotto, minulla on rauha sydämessä”.

Hietalahden esitys oli todella kattava, ja mikroluottoasia on mielestäni hyvin mielenkiintoinen. Kysyin Hietalahdelta, jännittikö häntä Afrikkaan lähteminen ja kyllä hän myönsi, että häntä vähän jännitti ja välillä tuli mietittyä sitä, mihin oli tullut lupauduttua. Aiemmin hän on toiminut toimittajana ja on opiskellut taloustiedettä. Nykyään hän työskentelee Kuntien takauskeskuksessa.

 

Teksti: Veli-Martin Hästbacka
Kuva: Emilia Myllylä

Mainokset