Näppärit Etelä-Afrikassa

Näppärit olivat St. Stithians -koulun vieraana Etelä-Afrikan Johannesburgissa kaksi viikkoa toukokuun alussa. Matkan aikana näimme ja koimme paljon ja samalla veimme suomalaista perinnemusiikkia mennessämme päiväntasaajan toiselle puolelle. Ensimmäisinä päivinä me tutustuimme alueeseen sekä vierailimme St. Stithinas -koulun rehtorin luona.

IMG_1813

Vaikka toinen harmooneista olikin jäänyt Helsinki-Vantaan kentälle, ensimmäinen keikka soitettiin Diepslootin slummialueen parakkeihin rakennetussa koulussa, jossa aamunavauksessa istui noin viisisataa 6-12 vuotiasta tummaihoista lasta. He lauloivat mukana kalevalaista Raaliaalia ja tykkäsivät musiikistamme tosi paljon. Samana päivänä pääsimme myös opiskelemaan marimban soittoa, yhden Etelä-Afrikka projektin järjestäjän, Michael Sibandan johdolla.

St. Stithians collegessa tytöt ja pojat opiskelevat erikseen ja koulumaailma on aivan erilainen mitä meillä täällä Suomessa. Kaikkien täytyy pitää koulupukua ja kristinusko on suuri osa heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten muissakin Afrikkalaisissa kouluissa. Useana päivänä soitimme aamunavauksissa St. Stithians -koulun valtavan suuressa kappelissa, joka oli päivittäin ääriään myöten täynnä.

IMG_1838

Kolmen päivän kaupunkielämän jälkeen lähdimme neljän tunnin ajomatkan päähän Kamoka bush schooliin keskelle savannia. Nukuimme siellä pari yötä mökeissä villieläinten keskellä ja pääsimme vaeltamaankin läheisille vuorille. Pimeä tuli iltaisin aina jo viiden jälkeen, jolloin taivas oli täynnä tähtiä. Niitä me sitten iltaisin katseltiin leirinuotiolla ja paistettiin makkaraa ja tikkupullia.

Leiriltä kävimme päiväseltään esiintymässä 45 km päässä olevan Modimollen kyläkoulussa, ja saatiinpa toinen harmoonikin mukaan. Siinä kylässä on paha vesipula, ja mielenilmaukseksi siellä on poltettu paljon autonrenkaita ja kuusi koulua. Viimeisin koulu oli palanut maan tasalle päivää ennen vierailuamme. Koululla meidät otettiin kuitenkin vastaan niin kuin oltaisiin oltu The Beatles, kuusisataapäinen yleisö huusi ja kirkui kun me soitettiin. Keikan jälkeen lapset halusivat meidän kanssa yhteiskuvia ja nimmareita, ja me jaoimme niitä varmasti puoli tuntia ihmisvilinässä. Se oli meidän kaikkien elämän hienoimpia kokemuksia.

13233230_10201697580677008_366710373_n

Seuraavan päivän savanniajelulla näimme lukuisia leijonia ja kirahveja sekä muita eksoottisia eläimiä. Illat hotellilla kuluivat harjoitellen esityksiä varten ja istuen iltaa uima-altaan reunalla.

SAM_0315

Sunnuntain äitienpäivää vietimme aika kaukana omista äideistämme, mutta saatiin osallistua kuitenkin koulun äitienpäiväjuhlaan. Illalla olimme kunniavieraita koulun järjestämillä marimbafestivaaleilla joissa soitti n. 180 marimbansoittajaa meidän lisäksi samalla lavalla. Muut soittajat olivat marimbayhtyeitä Johannesburgin alueen kouluista. Meidän esitystämme oli kuuntelemassa myös Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Petri Salo. Keikka oli reissun kohokohta ja ilta oli kerrassaan upea.

Seuraavana päivänä pääsimme käymään Apertheid- museossa jossa kerrottiin Etelä-Afrikan rotuerottelusta. Vaikka puoletkaan ryhmäläisistämme ei ollut syntynyt vielä silloin, sai museosta irti kaiken mahdollisen tiedon. Kyyneleitä sai pidätellä koko 2,5 h kierroksen aikana lukiessa juttuja apartheidista ja sen julmuuksista. Tilanne on kääntynyt nykypäivänä päinvastoin: nyt valkoihoisilla on vaarallista Etelä-Afrikassa ja varsinkin Johannesburgissa, jota luonnehditaan maailman vaarallisimmaksi kaupungiksi. Pääsimme reissun aikana myös yhtenä päivänä käymään entisen presidentin ja vapaustaistelijan Nelson Mandelan kotona.

Viimeiset kolme koulukeikkaamme olivat Soweton slummialueella. Sillä alueella asuu miljoonia ihmisiä ja koulut siellä ovat kuin muuallakin Johannesburgissa, tarkasti aidattuja ja vartioituja vaarallisuuden takia. Slummialueilla ei meidän lisäksi näkynyt muita vaaleaihoisia, mikä tietysti hieman jännitti. Teillä käveli lehmiä ja roskia näkyi joka puolella. ”Talot” olivat rakennettu pellinpaloista ja laudanpätkistä.

13174180_1204020686289120_1070178250739966608_n

13235950_10153799902172950_707982079_n

Haikein mielin keikkojen jälkeen hyvästelimme ja jätimme onnesta kirkuvat lapset ja lähdimme hotellille ja seuraavana aamuna kohti lentokenttää. Viidentoista tunnin lento Helsinkiin Lontoon kautta tuntui pitkältä, mutta onneksi oli hyvää matkaseuraa. Kotona Kaustisella oltiin vasta 34 tunnin jälkeen lähdöstä.

13236009_10153799886387950_444553680_n

Matka on ollut uskomattoman hieno kokemus, joita harvoin tulee vastaan. On itketty ja naurettu, nähty paljon kurjuutta ja köyhyyttä, mutta samalla myös hymyileviä ihmisiä koko ajan ympärillämme. On syöty Afrikkalaisia perinneruokia sekä maistettu myös toukkia, opittu uusia kappaleita niin marimboilla kuin laulaenkin ja soitettu valtavasti. Reissulta jäi mukaan se kiitollisuus mitä monilta suomalaisilta puuttuu: meillä on täällä kotimaassa kuitenkin kaikki asiat valtavan hyvin. Etelä-Afrikka hanke jatkuu ensi vuoden alussa Kaustisella pidettävällä marimbanrakennuskurssilla, jota tulee ohjaamaan St. Stithians-collegen marimbaohjaaja Michael Sibanda. Tavoitteena on saada kesän 2017 festivaaleille vastavierailulle koko Sibandan johtama marimbaorkesteri juhlistamaan 100-vuotiasta Suomea.

 

Teksti ja kuvat: Oona Harju

 

Mainokset